Habari! Viikko on vierahtanyt aika hektisissa tunnelmissa. Hektisissa siis sikali, etta paivat on oltu liikkeella, lahinna odottamassa kyllakin. Pahimman kulttuurishokin afrikan matkaaja saa ehdottomasti aikakasityksesta, tai sen totaalisesta puuttumisesta. Meininki on kaikkialla vahan sinnepain, mutta ei kuitenkaan lahellekkaa. Toisaalta mikapa se on zeniittiauringon alla venaillessa vaikka vahan pitempaakin.

Kuten Veera jo aiemmin kirjoitti, huomiota saa uskomattoman paljon osakseen. Mzungu (en varma oikeinkirjoituksesta) huutoja kuulee vahan valia ja lahes kaikki tuijottavat. Kuten klisee kuuluu, taalla saa oikeasti todella hyvan kasityksen siita milta maahanmuuttajasta tuntuu. Erona on lahinna se, etta taalla kaikki ovat kuitenkin ystavallisia, toisin kuin kylmassa Suomessa.

Ensimmainen vapaapaiva on kulunut aika lungeissa merkeissa. Kaupunki alkaa pikkuhiljaa saada kartan muodon paassa ja mestat tuntua tutuilta. Ostimme Heikin kanssa tuliterat maastopyorat joilla on hyva kruisailla Kisumun psykoottisen liikenteen seassa. Pyorat on tarkoitus jattaa reissun paatteessa paikallisille tutuille, jos niita ei varasteta sita ennen. Tanaan synttarijuhlia aamuun asti ja huomenna kirkkoon (voi kylla olla etta kyrka-vierailu siirtyy hieman :)

Ai niin, itsekin yllatyin etta Kisumu sijaitsee aivan paivantasaajalla. Olenpahan sitten seissyt toinen jalka toisella, toinen jalka toisella puolen maapalloa!

Juho