Jes jes! Elama on kaiken vipeltamisen ja rellestamisen jalkee palannut omille uomilleen ja viimeinen tyoperiodi parahtany kayntiin taydella teholla. Taaksepain katsoen lomaviikko ja sita seurannut paasiaisviikko ovat olleet aarimmaisen kokemusrikkaita (vaikka tyoskentely taalla on kylla yhta experienssia koko ajan).

Lomaviikolla teimme ulkoministerion pelottelusta huolimatta kuuden paivan tutkimusmatkan mustavalkoisella-tiimillamme (kaksi mustaa ja kaksi valkoista miesta) pohjoisen eramaihin, alueille jotka Kenian hallitus on taysin unohtanut. Alueen tieston kunnosta kertoo jotain se, etta kuuden paivan aikana tuhosimme Raw4:semme lahes taysin. Jos aikaisemmin valittelin valkoisen ihon herattamaa huomiota Kisumun seudulla, pohjoiseen kulkiessa huomio muuttui oikeaksi ihmetykseksi ja hammastykseksi.

Itsessaan reissumme paakohde, Turkanajarven lansiosa oli huikea kokemus. Kalastajayhteiso ja turkoosinsininen jarvi keskella karuinta aavikkoa oli henkeasalpaavaa. Pienista maantierosvokuumotuksista ja parin paivan autossa pomppimisesta huolimatta ( tai osittain niiden takia) reissu oli kylla elamani tahan astisista hienoimpia.

Paasiaisen trippi Masai Maraan olikin sitten perinteisempi turistimatka. Kaikesta kraasasta ja aivan helvetillisesta turistimaarasta (huomioikaa, etta nyt on kyse vain minun mielipiteista) huolimatta kokemus oli hieno. Leijonat, norsut, kiraaffit, sinivalaat ja lohikaarmeet olivat ehdottomasti vastinetta rahalle, joka loppujen lopuksi ei ole muuta kuin tyhman nakoisia paloja paperia ja metallia.

Etta semmosia. Nyt viritan korttilaisen tyomoraalini aarimmilleen viimeisiksi tyoviikoiksi ennen rannikon riippumattokuuria ja aina niin kivaa kotiinpaluuta...

Juho