Eras suurimpia kuumoituksen kohteita minulle on aina ollut hyonteisten ja oravaa pienempien vikeltajien maailma. Hamahakit ja ja lentavat karvajalat eivat ole koskaan kuuluneet suosikkilemmikeihin ja olen suosiolla hiema valtellut kontaktia kyseisiin luojan luomiin. Nain ollen Afrikan mantereen faunan pienimmat ja vittumaisimmat aiheuttivat ennen lahtoa pelonsekaisia reaktioita.

Yllatykseksi otokkamaailma on osoittautunut todella mukavaksi ja ymmartavaiseksi. Muutamaa suurempaa ihmisia syovaa karvakasaa lukuunottamatta pienmenijoiden vahyys on hammastyttanyt. Suomalaisessa mokkimaisemassa kun tulee kirottua hyttysia ja makaraisia satatriljoona kertaa enemman kuin taalla. Kaarmeet ja muut haijyt viidakoiden paallikot ovat suostuneet aselepoon kanssani ja polteltuamme rauhanpiiput boat ja pythonit ovat sievasti pysyneet poissa silmistani.

Mikroskooppisten murhaajien kanssa olen ottanut osumaa ihan hyvalla tahdilla. Toisen viikon paiseista (laitan edelleen rahani luteisiin) selvittyani turposin manna viikolla oikealta puoleltani muodottomaksi. Satkun antihistamiineihin ja kortisooneihin (tai siis laakkeet maksoi 47 centtia, mut tutkimukset vei massia ihan kiitettavasti) tuhlattuani moderni laaketiede taitaa taas ottaa eravoiton kehoani rassaavista parasiiteista.

Nailla mennaan!

Juho