Jes jes! Elama on kaiken vipeltamisen ja rellestamisen jalkee palannut omille uomilleen ja viimeinen tyoperiodi parahtany kayntiin taydella teholla. Taaksepain katsoen lomaviikko ja sita seurannut paasiaisviikko ovat olleet aarimmaisen kokemusrikkaita (vaikka tyoskentely taalla on kylla yhta experienssia koko ajan).

Lomaviikolla teimme ulkoministerion pelottelusta huolimatta kuuden paivan tutkimusmatkan mustavalkoisella-tiimillamme (kaksi mustaa ja kaksi valkoista miesta) pohjoisen eramaihin, alueille jotka Kenian hallitus on taysin unohtanut. Alueen tieston kunnosta kertoo jotain se, etta kuuden paivan aikana tuhosimme Raw4:semme lahes taysin. Jos aikaisemmin valittelin valkoisen ihon herattamaa huomiota Kisumun seudulla, pohjoiseen kulkiessa huomio muuttui oikeaksi ihmetykseksi ja hammastykseksi.

Itsessaan reissumme paakohde, Turkanajarven lansiosa oli huikea kokemus. Kalastajayhteiso ja turkoosinsininen jarvi keskella karuinta aavikkoa oli henkeasalpaavaa. Pienista maantierosvokuumotuksista ja parin paivan autossa pomppimisesta huolimatta ( tai osittain niiden takia) reissu oli kylla elamani tahan astisista hienoimpia.

Paasiaisen trippi Masai Maraan olikin sitten perinteisempi turistimatka. Kaikesta kraasasta ja aivan helvetillisesta turistimaarasta (huomioikaa, etta nyt on kyse vain minun mielipiteista) huolimatta kokemus oli hieno. Leijonat, norsut, kiraaffit, sinivalaat ja lohikaarmeet olivat ehdottomasti vastinetta rahalle, joka loppujen lopuksi ei ole muuta kuin tyhman nakoisia paloja paperia ja metallia.

Etta semmosia. Nyt viritan korttilaisen tyomoraalini aarimmilleen viimeisiksi tyoviikoiksi ennen rannikon riippumattokuuria ja aina niin kivaa kotiinpaluuta...

Juho

 

Loma on lomailtu, ja niinhan siina kavi, etta tama tytto otti kaksi tuntia aurinkoa ja paloi kauttaaltaan. Mutta onpahan saatu varia ja samalla uusi nahka! :D Juho oli erailemassa (josta kertoo itse lisaa) ja tuli sekin hengissa takaisin, palaneena, oksentelevana (Auringonpistos?). Mutta nyt Juhokin on jo kunnossa, mutta mulla on kesaflunssa.

Oikeesti! Musta on tullut jo niin kenialainen, etta kun on plus 15, mua paleltaa. Uskomatonta! :D

Uusi tyoharjoittelupaikkamme on yksityinen, varakas paivakoti/koulu -yhdistelma, jossa lapset ovat varakkaista perheista. Mietimme Juhon kanssa heikkoina hetkina, etta mita kehitysyhteistyota se tammonen on? No, onneksi siella on kehitettavaa. Lapsia lyodaan kepeilla (ei tosin enaa minun nahteni ;)) ja heilla ei ole lainkaan vapaa aikaa. Valitunnit ovat ohjattuja. Tammosia. Mutta opettavaista on ollut, joskaan ei nuorisotyota, edes loyhasti ajateltuna. :)

Nyt mulla on hoppu, palataan taas! Me lahetaan huomenna kattoon villielaimia Masai Maran safarille!!!! Ja nahdaan myos ehka Masai-heimolaisia. :D

Veera

Eras suurimpia kuumoituksen kohteita minulle on aina ollut hyonteisten ja oravaa pienempien vikeltajien maailma. Hamahakit ja ja lentavat karvajalat eivat ole koskaan kuuluneet suosikkilemmikeihin ja olen suosiolla hiema valtellut kontaktia kyseisiin luojan luomiin. Nain ollen Afrikan mantereen faunan pienimmat ja vittumaisimmat aiheuttivat ennen lahtoa pelonsekaisia reaktioita.

Yllatykseksi otokkamaailma on osoittautunut todella mukavaksi ja ymmartavaiseksi. Muutamaa suurempaa ihmisia syovaa karvakasaa lukuunottamatta pienmenijoiden vahyys on hammastyttanyt. Suomalaisessa mokkimaisemassa kun tulee kirottua hyttysia ja makaraisia satatriljoona kertaa enemman kuin taalla. Kaarmeet ja muut haijyt viidakoiden paallikot ovat suostuneet aselepoon kanssani ja polteltuamme rauhanpiiput boat ja pythonit ovat sievasti pysyneet poissa silmistani.

Mikroskooppisten murhaajien kanssa olen ottanut osumaa ihan hyvalla tahdilla. Toisen viikon paiseista (laitan edelleen rahani luteisiin) selvittyani turposin manna viikolla oikealta puoleltani muodottomaksi. Satkun antihistamiineihin ja kortisooneihin (tai siis laakkeet maksoi 47 centtia, mut tutkimukset vei massia ihan kiitettavasti) tuhlattuani moderni laaketiede taitaa taas ottaa eravoiton kehoani rassaavista parasiiteista.

Nailla mennaan!

Juho

Luit oikein: ensiviikolla on loma!!! Jee, jee, jee!!!

Juho lahtee jonnekin metsaan samoilemaan Heikin ja paikallisen Kenin kanssa viikoksi. Kun sanoin haluavani mukaan, Juho ilmoitti, etta auto on taynna. Oikea syy taitaa olla se, etta pojat tarviaa hermolomaa meista akoista, joita on talolla yhdeksan kun paikallisetkin lasketaan.. :) Ehka pojat ovat lomansa ansainneet. :D

Mina ajattelin olla Kisumussa, kayda katsomassa Hippoja veneella ja grillata nahkaani viereisen hotellin altaalla. Olen saanut otteen afrikkalaisesta aikakasityksesta, enka halua enaa ollenkaan kiireiseen Suomeen, hih. 

Niin kuin arvata saattaa, mun tunteet ovat olleet yhta myllakkaa. Useimmiten aika menee nopeasti, eika koti-ikava kerkea iskemaan, mutta valilla sit taas, -huoh. Soiteltiin Vesan kanssa viikonloppuna ja se kertoi, etta olivat ystavien kanssa katsoneet leffaa ja hengailleet- ni jo olin kade! Ja hirvea ikava tuli tietysti ystavia ja perhetta. Onneksi naa tunneryopyt ovat ohimenevia ja naisena voin sulavasti pistaa kaiken hormonien piikkiin, eiks jeh? :D

Juholla on jo toista viikkoa jotain nappyloita jaloissaan ja eilen silla rupes turpoomaan nivelet. Ei muuta ku laakariin maksamaan itsensa kipeeks ja laakkeeksi antihistamiinia, jota Juho jo muutenkin soi. Mitaan ei siis selvinnyt. Meilla on muutenkin ihan kummallisia oireiluita: osa yksi oksentaa joka tiistai (siis oikeesti), toisella on vatsatautia jatkuvasti ja kolmas on tapaturma-altis. Lisaksi paikallinen ystavamme sai malarian, joten hoitsumme on kiireisia myos vapaalla. :) Onneks mitaan vakavaa ei oo suomalaisille sattunut ja tauditkin on paihitetty parissa paivassa aina.

Nyt mulla loppuu asia, ei muuta ku lomaa ootellessa ja mors!

Veera